Väitän, että jokainen pystyy muuttamaan tunteitaan. Tunne on asia, jota vastaan on turhaan suoraan taistella. Se olisi sama kuin jos sokkona huitoisi pimeässä näkymätöntä vastustajaa. Uskon silti, että meillä on ase tunteidemme hallitsemiseen ja se on ajatus.
Päämme sisällä on näyttämö ja meistä jokainen on oman näyttämömme ohjaaja. Annamme usein liian merkittäviä rooleja ikäville tapahtumille ja henkilöille. Ne valtaavat mielemme. Jos keskitämme ajatuksemme vaikka siihen miltä sukat jaloissamme tuntuvat ne saavat pääroolin. Muuten näkymätön asia onkin yhtäkkiä keskittymisemme keskipisteenä. Ovatko sukkasi aivan uudet ja kivan näköiset vai ajateletko vain kuinka pahasti ne lemuavat koko päivän kenkienkäytön jäljiltä. Jokainen meistä antaa sukkien ”roolisuoritukselle” erilaisen tunnepainon.
Pahinta mitä voi tehdä on ajatella, ettei saa ajatella. Kun yritämme tukahduttaa ja pakottaa tunteitamme ajatuksillamme se vain kasvattaa tunteestamme isoja möhkäleitä. Meidän on hyväksyttävä, että on asioita joista emme pidä. Huomioida ne ja hellästi työntää ne sivuun ja valita toinen kohde. Joka kerta kun murhe nousee mieleen toistamme saman ja pikkuhiljaa se saa pienemmän ja pienemmän tilan mielesämme. Silloin kuin surettaa pitää surra, mutta olisi hyvä jos sieltä kykenisi navigoimaan halutessaan pois.
Se mitä yritän sanoa on, että jokainen tunne on henkilökohtainen asenne ja ajatus. Uskon että muutamalla ajatuksiemme kohteita, voimme tulla iloisimmiksi. Jos ajatuksiemme kohteet ovat epämielyttäviä ja inhottavia alkaa muukin ympäröivä maailma masentaa. On hankalaa olla omien ajatusten ohjaaja, mutta uskon että pitkällä tähtäimellä se kannattaa.
Iloa, valoa ja hymyjä 🙂