Nyt ajattelin sukeltaa ennen vuoden vaihdetta ikuisuus kysymykseen. Olemmeko todella oman onnemme seppiä vai onko kaikki todella ennakkoon määrättyä? Itselleni tapahtui jotain aivan ihmeellistä. Olin päättänyt jo yli kuukauden etukäteen, että kävisin alkuperäisessä kotikaupungissani, jonka jouduin jättämään ammatinmetsästyksen vuoksi noin kolmisen vuotta sitten. Vanhempani olivat hieman ihmeissään siitä, kun yhtäkkiä paukautin ennen kuulumattomalla varmuudella tulevani juuri kyseisenä ajankohtana. Tapanani on olla aika häilyvä menoissani, enkä useinkaan suunnitele kovinkaan paljon etukäteen.
”Se” viikonloppu oli lähestymässä ja koulussa oli entistä enemmän tehtävää ja totesin, että ei olisikaan järkevää lähteä juuri sinä viikonloppuna. Soitin vanhemmilleni ja tunsin suurta ahdistusta siitä, että joutuisin luultavasti muuttamaan suunnitelmiani. Päätin tulla vaikka en olisikaan ehtinyt, joka johti siihen, että jouduin heräämään aamuisin viimeistään kahdeksalta päivittämään tehtävieni statusta parempaan. Lähdin sitten kotiin junalla. Sillä matkalla tapahtui se, joka aiheutti sen, etten ollut pienimmässäkään määrin jouluna vaivaantunut ympäröimästäni perheonnesta.
Kysynkin nyt oliko tämä sattumaa? Vaikka en olisi missään nimessä ehtinyt lähteä, niin tulin silti käymään kotona juuri silloin. Mene ja tiedä: Tätä asiaa käsittelee myöskin kirja ”miksi ihmiset sairastuvat”, jota olen pohtinut jo aiemmin artikkelissa ”Länsimainen lääketiede ja homeopatiaa”. Uskon silti, että vaikka tapahtumat olisivat ennaltamäärätyt (jos ovat??), niin tilanteen tekee sellaiseksi kuin se on, se miten suhtaudumme tapahtuneeseen, joka antaa meille mahdollisuuden olla oman elämämme ”ohjaajia”. Tästä aiheesta enemmän artikkelissa ”Ajatus kesyttää tunteen”.
Äklön onnellinen ihminen kuittaa tähän!
Hyvää uutta vuotta 🙂