Vaikka maailma muuttuu se myös vahvistaa vanhoja viisauksia. Tietyt asiat pysyvät, kalpenevat ja palaavat uutena aaltona. Me täysin muotiepätietoisetkin olemme muodissa noin kymmenen vuoden välein. Ilmastonmuutos kriitikot väittävät, että ilmiö on vain osa sykliä. Kaikki muuttuu erilaiseksi hetkellisesti palatakseen lopulta takaisin entiseen. Ajatellen kuitenkin kuinka vakavat seuraamukset ovat, jos kriitikot ovat väärässä, niin uskallammeko ottaa riskin? Samaan tapaan kuin aiemmin kirjoitettu ajatus peloista. Jos uskomme, että oksa on käärme vaikka se ei sitä olekkaan me emme kärsi siitä. Toisaalta päinvastainen ajattelu on kohtalokasta. Näin mielestäni myös ilmastomuutoksen suhteen.
Ja sitten siihen vanhaan viisauteen, josta jätin tyylikkään kirjallisen banaaninkuoren tuohon ekaan lauseseen. Ajattelen tällä kertaa Immanuel Kantin lausumaa filosofista ajatusta: Porsas on onnellisempi kuin ihminen, koska sillä ei ole järkeä ja omaatuntoa. Ihminen, kärsimyksistä huolimatta, ei kuitenkaan haluaisi olla possu, koska hän ei tyytyisi tämän elämään ilman rationaalisia ajatuksia ja omaa päätäntä valtaa. Vaikka tietoisuus tuo kärsimystä, emme haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Tästä tulee mieleen big brotherin kilpailijat. He ovat asettuneet Kantin porsaan asemaan antaen kohtalonsa tumman miesäänen käsiin. Tämä aiheuttaa ahdistusta kilpailijoiden kesken. Tämä vahvistaa mielestäni tämän ajatuksen viisautta.